Kuva: Flickr bratispixl
Löysin vanhan HS artikkelin ”Joutilas pysäyttää kiireen” kesältä 2020. Artikkelissa kysyttiin mm. sitä, osaammeko nauttia vapaa-ajasta ja vapaudesta ilman huonoa omatuntoa siitä, että pitäisi olla koko ajan hyödyllinen ja tehokas. Takana oli ensimmäinen koronakevät, joka pysäytti monen elämänrytmin.
Artikkelissa haastateltiin kasvatustieteen professoria Juha T. Hakalaa, jonka mukaan jaksaaksemme aivomme tarvitsevat välillä täydellistä lepoa ja joutenoloa. Sanasta joutenolo tulee helposti vähän huono omatunto, vaikkakaan sen ei tarvitse merkitä samaa kuin laiskuus. Kiireestä taas saattaa tulla omanarvontunnon väline, jonka myötä tunnemme olevamme tärkeitä.
Psykiatri Viktor E. Frankl kirjoittaa olemassaolon tyhjiöstä. Tyhjiö kuvastaa yleistä tarkoituksettomuuden tunnetta, jossa ihminen kokee olonsa tylsistyneeksi ja merkityksettömäksi. Mikä tahansa tilanne, jossa on yksin omien ajatusten ja tunteiden kanssa voi tuoda tyhjiön esiin. Tällainen tilanne voi olla esimerkiksi eläkkeelle siirtyminen, joku muu uusi elämänvaihe tai joskus vaikkapa loma. Yleisen hyvinvoinnin kasvun myötä meillä on entistä enemmän vapaa-aikaa, vapautta ja materiaa, mutta saatamme olla epävarmoja siitä, mikä tuo sisältöä elämään. Siten saatamme naamioida tyhjyyden kiireeseen tai häivytämme sitä muulla tavoin.
Tyhjiön voi myös nähdä tärkeänä asiana elämässä. Kun annamme itsellemme tilaa, niin tyhjyys voi täyttyä jollakin uudella. Koronapandemia on aiheuttanut ymmärrettävästi turhautumista. Toisaalta se on saattanut havahduttaa pohtimaan, mikä elämässä oikeasti on tärkeää? Tyytyväisyys arjen pieniä asioita kohtaan onkin monella lisääntynyt.
Voimme hiljentyä ja reflektoida ajatuksiamme. Reflektoinnin tuloksena voimme paremmin sisäistää arvojamme. Miten arvot liittyvät työhön, itsestä huolehtimiseen, läheisiin jne.? Voimme ehkäpä löytää uudenlaista mielekästä tekemistä arkeemme. Voimme kysyä itseltämme: Mitä voin tehdä käyttääkseni lahjoja ja vahvuuksiani? Minkälaisia päämääriä voin asettaa toteuttaakseni mahdollisuuksiani? Mitä sellaista voin tehdä, jolla on merkitystä toisille?
Toivottavasti pandemia on jo hellittämässä, sillä sosiaalisten kontaktien lisääntymisellä on suuri merkitys henkiselle hyvinvoinnille. Tämän on jo varmaan moni etätyötä tekevä huomannut. Silti pandemia on voinut olla havahduttava kokemus huomata, että olemme arvokkaita pelkällä olemassaolollamme. Sitäkään emme ole voineet pitää itsestäänselvänä. Professori Hakalan mukaan pandemia on voinut saada huomaamaan ne jokapäiväiset asiat, jotka meillä on lähellä, mutta joita olemme pitäneet itsestäänselvyyksinä. Näin oli ainakin pandemian alussa.