Avainsana-arkisto: Merkityksellisyys

Mikä sinulle on merkityksellistä?

Vastaa

Oletko aika ajoin pohtinut sitä, mikä tekee elämästä merkityksellisen? Olet ehkä uudessa elämänvaiheessa tai huomannut elämän rajallisuuden uudella tavalla.

Uskon, että merkityksellisyyden tarve on ihmiselle luontaista. Olemme ajattelevia ja tuntevia olentoja, emme koneita. Toimimme vaistonvaraisesti, mutta kykenemme myös ajattelemaan, suunnitelemaan ja ennakoimaan. Meillä on unelmia, tarpeita ja toiveita. Tämä tekee ihmisestä erityisen.

Yksilön kannalta ajatellen merkityksellistä on se, mikä on yksilölle tärkeää. Tämä lähtökohta on hyvin ymmärrettävä. Haluamme varmasti kaikki elämäämme asioita, jotka voimaannuttavat meitä. Voimme ajatella elämää vertauskuvallisesti elämän puun kautta, jossa on erilaisia oksia ja juuret. Oksat ovat elämänalueitamme ja juurista saamme voimaa. Voimme kuvitella merkityksellisyyden olevan jotain sellaista, josta saamme voimaa elämän puuhumme. Näin oksat voivat hyvin ja kasvavat.

Merkityksellisyyden kaipuu

Nykyajan ihmiselle merkityksellisyyden kaipuusta on tullut tärkeä hyvinvointiin vaikuttava tekijä. Onko näin ollut aina? Merkityksellisyyden kokeminen on varmasti aina ollut tärkeää. Ennen teollistumisen aikakautta ja sen alussa merkityksellisyys oli pitkälti etukäteen annettu tekijä. Monet auktoriteetit, rituaalit ja perinteet määrittivät sen, mikä oli tärkeää. Yksilön valinnanvaputta ei ollut olemassa siinä määrin kuin nykyisin. Uskonnolla, perhesiteillä ja työllä oli rooli, jota ei ollut tarpeen kyseenalaistaa. Vahva kyläkulttuuri saattoi määrittää kaikkia näitä asioita. Elimme vahvemmin yhteisökeskeisessä yksinkertaisemmassa maailmassa.

Eipä ihme, jos nykyisin koemme epävarmuutta elämän sisällöstä. Valinnanvapaus erilaisine mahdollisuuksineen ja monitahoinen maailma teknologioineen ovat tehneet merkityksellisyydestä asian, joka ei ole annettu ja oletettu tekijä. Hyvä niin, mutta sen sisäistäminen edellyttää joskus helikopteriperspektiiviä, kykyä nousta tarkastelemaan elämää vähän etäänpää. Tätä voidaan kutsua reflektoimiseksi. Meillä on kyky havainnoida itseämme ja tiedostaa hyvinvoinnin kokemuksia.

Viimeisten vuosikymmenten aikana yhteiskunnassa on korostunut yksilön menestyminen, mitä se sitten käytännössä tarkoittaakaan. Onnellisuudesta näyttää tulleen mantra, joka ei ole sivutuote vaan päämäärä ja itseisarvo sinänsä. Sen myötä onnellisena olemisesta on tullut yksi tapa osoittaa menestyneisyyttä. Käykö merkityksellisyydelle samoin? Onko siitä tulossa seuraava mantra?

Epävarmuus elämän sisällöstä voi viedä aina tyhjyyden tuntemuksiin asti. Koemme merkityksettömyyttä, jolla on todettu olevan selvä yhteys mielenterveyden heikkenemiseen. Merkityksellisyyden sisäistäminen on siten tärkeä askel kohti merkityksellistä elämää. Itseltään voi kysyä, mikä elämässä on tärkeää? Mitä se tarkoittaa? Kysymykset voivat tuntua yksinkertaiselta. Hyvin usein kuitenkin välttelemme kohtaamasta itseämme ja tunteitamme.

Arvot ja hyveet

Merkityksellisyyttä voi lähestyä reflektoimalla omia arvojaan. Sen tarkoituksena on sisäistää sitä, mitä todella arvostamme. Omia arvojaan voi pohtia myös sen kannalta, tuottavatko ne arvoa toisille ihmisille, perheelle, yhteiskunnalle, luonnolle jne. Toinen lähtökohta on pohtia elämän hyveitä. Aristoteelisen ajattelun mukaan hyveet ovat niitä luonteen vahvuuksia ja ominaisuuksia, jotka tekevät ihmisestä hyvän ihmisen toteuttamaan itseään. Tämä heijastuu koko ympäröivään yhteisöön. Tällaisia hyveitä ovat esimerkiksi viisaus ja tiedonhalu, sinnikkyys ja innokkuus, ystävällisyys ja auttaminen, henkisyys ja totuudellisuus sekä oikeudenmukaisuus. Näiden tiedostaminen luo sisäistä merkityksen tunnetta.

Miten voit edesauttaa keskittymistäsi mielekkäisiin asioihin? Miten luontaiset vahvuutesi tukevat mielekästä tekemistäsi? Kuinka voit harjoittaa niitä?

Tyhjiö voi olla mahdollisuus

Vastaa

Flickr: bratispixl

Kuva: Flickr bratispixl

Löysin vanhan HS artikkelin ”Joutilas pysäyttää kiireen” kesältä 2020. Artikkelissa kysyttiin mm. sitä, osaammeko nauttia vapaa-ajasta ja vapaudesta ilman huonoa omatuntoa siitä, että pitäisi olla koko ajan hyödyllinen ja tehokas. Takana oli ensimmäinen koronakevät, joka pysäytti monen elämänrytmin.

Artikkelissa haastateltiin kasvatustieteen professoria Juha T. Hakalaa, jonka mukaan jaksaaksemme aivomme tarvitsevat välillä täydellistä lepoa ja joutenoloa. Sanasta joutenolo tulee helposti vähän huono omatunto, vaikkakaan sen ei tarvitse merkitä samaa kuin laiskuus.  Kiireestä taas saattaa tulla omanarvontunnon väline, jonka myötä tunnemme olevamme tärkeitä.

Psykiatri Viktor E. Frankl kirjoittaa olemassaolon tyhjiöstä. Tyhjiö kuvastaa yleistä tarkoituksettomuuden tunnetta, jossa ihminen kokee olonsa tylsistyneeksi ja merkityksettömäksi. Mikä tahansa tilanne, jossa on yksin omien ajatusten ja tunteiden kanssa voi tuoda tyhjiön esiin. Tällainen tilanne voi olla esimerkiksi eläkkeelle siirtyminen, joku muu uusi elämänvaihe tai joskus vaikkapa loma. Yleisen hyvinvoinnin kasvun myötä meillä on entistä enemmän vapaa-aikaa, vapautta ja materiaa, mutta saatamme olla epävarmoja siitä, mikä tuo sisältöä elämään. Siten saatamme naamioida tyhjyyden kiireeseen tai häivytämme sitä muulla tavoin.

Tyhjiön voi myös nähdä tärkeänä asiana elämässä. Kun annamme itsellemme tilaa, niin tyhjyys voi täyttyä jollakin uudella. Koronapandemia on aiheuttanut ymmärrettävästi turhautumista. Toisaalta se on saattanut havahduttaa pohtimaan, mikä elämässä oikeasti on tärkeää? Tyytyväisyys arjen pieniä asioita kohtaan onkin monella lisääntynyt.

Voimme hiljentyä ja reflektoida ajatuksiamme. Reflektoinnin tuloksena voimme paremmin sisäistää arvojamme. Miten arvot liittyvät työhön, itsestä huolehtimiseen, läheisiin jne.? Voimme ehkäpä löytää uudenlaista mielekästä tekemistä arkeemme. Voimme kysyä itseltämme: Mitä voin tehdä käyttääkseni lahjoja ja vahvuuksiani? Minkälaisia päämääriä voin asettaa toteuttaakseni mahdollisuuksiani? Mitä sellaista voin tehdä, jolla on merkitystä toisille?

Toivottavasti pandemia on jo hellittämässä, sillä sosiaalisten kontaktien lisääntymisellä on suuri merkitys henkiselle hyvinvoinnille. Tämän on jo varmaan moni etätyötä tekevä huomannut. Silti pandemia on voinut olla havahduttava kokemus huomata, että olemme arvokkaita pelkällä olemassaolollamme. Sitäkään emme ole voineet pitää itsestäänselvänä. Professori Hakalan mukaan pandemia on voinut saada huomaamaan ne jokapäiväiset asiat, jotka meillä on lähellä, mutta joita olemme pitäneet itsestäänselvyyksinä. Näin oli ainakin pandemian alussa.