Oletko aika ajoin pohtinut sitä, mikä tekee elämästä merkityksellisen? Olet ehkä uudessa elämänvaiheessa tai huomannut elämän rajallisuuden uudella tavalla.

Uskon, että merkityksellisyyden tarve on ihmiselle luontaista. Olemme ajattelevia ja tuntevia olentoja, emme koneita. Toimimme vaistonvaraisesti, mutta kykenemme myös ajattelemaan, suunnitelemaan ja ennakoimaan. Meillä on unelmia, tarpeita ja toiveita. Tämä tekee ihmisestä erityisen.

Yksilön kannalta ajatellen merkityksellistä on se, mikä on yksilölle tärkeää. Tämä lähtökohta on hyvin ymmärrettävä. Haluamme varmasti kaikki elämäämme asioita, jotka voimaannuttavat meitä. Voimme ajatella elämää vertauskuvallisesti elämän puun kautta, jossa on erilaisia oksia ja juuret. Oksat ovat elämänalueitamme ja juurista saamme voimaa. Voimme kuvitella merkityksellisyyden olevan jotain sellaista, josta saamme voimaa elämän puuhumme. Näin oksat voivat hyvin ja kasvavat.

Merkityksellisyyden kaipuu

Nykyajan ihmiselle merkityksellisyyden kaipuusta on tullut tärkeä hyvinvointiin vaikuttava tekijä. Onko näin ollut aina? Merkityksellisyyden kokeminen on varmasti aina ollut tärkeää. Ennen teollistumisen aikakautta ja sen alussa merkityksellisyys oli pitkälti etukäteen annettu tekijä. Monet auktoriteetit, rituaalit ja perinteet määrittivät sen, mikä oli tärkeää. Yksilön valinnanvaputta ei ollut olemassa siinä määrin kuin nykyisin. Uskonnolla, perhesiteillä ja työllä oli rooli, jota ei ollut tarpeen kyseenalaistaa. Vahva kyläkulttuuri saattoi määrittää kaikkia näitä asioita. Elimme vahvemmin yhteisökeskeisessä yksinkertaisemmassa maailmassa.

Eipä ihme, jos nykyisin koemme epävarmuutta elämän sisällöstä. Valinnanvapaus erilaisine mahdollisuuksineen ja monitahoinen maailma teknologioineen ovat tehneet merkityksellisyydestä asian, joka ei ole annettu ja oletettu tekijä. Hyvä niin, mutta sen sisäistäminen edellyttää joskus helikopteriperspektiiviä, kykyä nousta tarkastelemaan elämää vähän etäänpää. Tätä voidaan kutsua reflektoimiseksi. Meillä on kyky havainnoida itseämme ja tiedostaa hyvinvoinnin kokemuksia.

Viimeisten vuosikymmenten aikana yhteiskunnassa on korostunut yksilön menestyminen, mitä se sitten käytännössä tarkoittaakaan. Onnellisuudesta näyttää tulleen mantra, joka ei ole sivutuote vaan päämäärä ja itseisarvo sinänsä. Sen myötä onnellisena olemisesta on tullut yksi tapa osoittaa menestyneisyyttä. Käykö merkityksellisyydelle samoin? Onko siitä tulossa seuraava mantra?

Epävarmuus elämän sisällöstä voi viedä aina tyhjyyden tuntemuksiin asti. Koemme merkityksettömyyttä, jolla on todettu olevan selvä yhteys mielenterveyden heikkenemiseen. Merkityksellisyyden sisäistäminen on siten tärkeä askel kohti merkityksellistä elämää. Itseltään voi kysyä, mikä elämässä on tärkeää? Mitä se tarkoittaa? Kysymykset voivat tuntua yksinkertaiselta. Hyvin usein kuitenkin välttelemme kohtaamasta itseämme ja tunteitamme.

Arvot ja hyveet

Merkityksellisyyttä voi lähestyä reflektoimalla omia arvojaan. Sen tarkoituksena on sisäistää sitä, mitä todella arvostamme. Omia arvojaan voi pohtia myös sen kannalta, tuottavatko ne arvoa toisille ihmisille, perheelle, yhteiskunnalle, luonnolle jne. Toinen lähtökohta on pohtia elämän hyveitä. Aristoteelisen ajattelun mukaan hyveet ovat niitä luonteen vahvuuksia ja ominaisuuksia, jotka tekevät ihmisestä hyvän ihmisen toteuttamaan itseään. Tämä heijastuu koko ympäröivään yhteisöön. Tällaisia hyveitä ovat esimerkiksi viisaus ja tiedonhalu, sinnikkyys ja innokkuus, ystävällisyys ja auttaminen, henkisyys ja totuudellisuus sekä oikeudenmukaisuus. Näiden tiedostaminen luo sisäistä merkityksen tunnetta.

Miten voit edesauttaa keskittymistäsi mielekkäisiin asioihin? Miten luontaiset vahvuutesi tukevat mielekästä tekemistäsi? Kuinka voit harjoittaa niitä?